"Äiti on ensimmäinen vallankäyttäjä ihmisen elämässä. Väitän, että naista pelätään ja kadehditaan nimenomaan äitinä. Lapset pelkäävät äitiä. Myös miehet kadehtivat ja pelkäävät naista ja äidin valtaa."
Elina Reenkola tarkastelee äitiyttä psykoanalyyttisin, Freudilta perityin silmälasein. Hän on tutkinut aihetta kolmenkymmenen vuoden ajan psykoterapeutin työssään. Kirja on hämmentävä, mieltä avaava ja ajoittain absurdi ja outo, jopa pelottava, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen.
Jos jotakin niin Äidin valta ja voima herättää ajatuksia, se siirtyy uniin, se avaa silmiä, se ärsyttää ja ihmetyttää. Naiseus ja äitiys sisältävät niin paljon ristiriitoja, tunnelatauksia ja repiviä tahtotiloja, toiveita ja fantasioita. On paljon kiellettyä, tabuja, jotka edelleen ohjailevat naisia ylläpitämään neitseellistä pehmeyttä ja hyvyyttä, hyvinvointia ja hoivaa, alistuneisuutta ja hiljentymistä. Toisaalta pinnan alla kuplii (usein tukahdutettua) räiskyvää intohimoa, vihaa ja voimaa, katkeruutta ja kateutta, vastarintaa ja toimijuutta. Lapsen saaminen tuo onnea ja iloa, merkitystä elämään ja valtaa, mutta se voi myös tuntua rangaistukselta ja vapauden menetykseltä, vankilalta.
Mahtuvatko nämä kaikki vietit ja voimat samaan henkilöön? Miten hyväksyä se, että samaan aikaan rakastaa lastaan, vaikka saattaa vihata häntä vapauden ja itsenäisyyden menettämisen vuoksi. Tuntee ylpeyttä lapsestaan, mutta kadehtii yhtä lailla. Kuinka vaalia pehmeyttä, silittävää kättä ja pullantuoksua samalla kun luo uraa rautaisella katseella, jäätävällä otteella ja nyrkillä takoen. Miten säilyttää kiinteys, seksikkyys ja intohimo samalla kun vartalo vallataan, repeilee, venyy, roikkuu ja muuttuu. Miten käsitellä itsensä toteuttamisesta ja itsensä asettamisesta etusijalle kumpuavaa syyllisyyttä. Kuinka äitivoima, rakastaminen ja rakentava aggressio saadaan suunnattua luovuuteen ja kuinka vastavoimat kuten viha,häpeä, kateus ja ahneus voidaan käsitellä osaksi äitiyttä ilman, että ne muodostuvat äitivoimaa tuhoavaksi.
Naisella on voimaa synnyttää elämää, nainen, äiti on Elina Reenkolan sanoin usein ensimmäinen vallankäyttäjä ihmisen elämässä. Naisen yhteiskunnallinen rooli on pitkään ollut syrjäytettynä näkyvästä vallasta ja sijoitettu kotiin. Kotona nainen on kuitenkin "psyyken valtiatar, matriarkka". "Valta on usein näkymätöntä ja piilotajuista, ja eritoten äidin imperiumissa naisella on näkymätön valta vaikuttaa lapsen minuuden muovautumiseen ja toteutumiseen. Se voi olla valtaa hyväksyä tai kieltää lapsen tunteet ja halut ja valtaa sallia tai nujertaa lapsen erillisyys."
Erityisesti Reenkolan kuvaama äitiyteen liittyvä narsismi lisäsi ymmärrystäni ja tietouttani. Narsismi on monipuolisempi ilmiö kuin lehtien otsikoissa kirkuva, yleensä miehiin yhdistettävä tunnekylmyys ja muista piittaamattomuus. Kreikan mytologiasta tuttuun Narkissoksen tarinaan liittyy toinen tuntemattomampi henkilö Ekho-nymfi. Siinä missä Narkissos on kääntänyt häpeänsä häpeämättömyydeksi Ekho piiloutuu häpeästään johtuen. Ekho on näkymätön narsisti, joka heijastelee toisia kaikuna ja myötäilee heidän tahtoaan ilman erillistä minuutta. Hänellä ei ole lupaa ilmaista omia ajatuksia ja tunteitaan. Reenkola kuvaa myös monenlaisia äitejä, joita ei ehkä perinteisesti ole yhdistetty narsistisuuteen kuten esimerkiksi lapsensa elämään sekaantuva äiti, kaveriäiti, huoltenpurkaja äiti, ideologinen äiti tai lastaan palvova äiti.
Freudin ajatukset ja psykoanalyysi ovat aina kiehtoneet minua ja ärsyttäneet, hämmentäneetkin. Erityisesti seksuaalisuus ja lapsen ja vanhempien väliset kolmiodraamat, joiden keskeisyys alitajunnassa ja aikuisuuden ongelmissa on outoa ja epäuskottavaa. Toisaalta unien merkitys alitajunnan ja tietoisuuden välisenä porttina kiehtoo minua. Reenkolan kirja on mielenkiintoinen ja psykoanalyysi avautuu ymmärrettävässä muodossa. Reenkola yhdistää kiinnostavasti psykoanalyysin ja äitiyden teemat sekä symbolit satujen, mytologian ja elokuvien (esim. musta joutsen) avulla.
Reenkolan kirja oli kyllä vaikuttava. Omaa äitiyttä ja suhdetta omaan äitiin tuli pohdittua monella tasolla ja erilaisesta näkökulmasta kuin yleensä. Aikamoisessa myllerryksessä me äidit olemme ja ristiriitojen ratkominen ei ole helppoa etenkään silloin jos niistä ei ole edes tietoinen. Tietoisuus ja ymmärrys kaikesta monimutkaisesta ja siihen liittyvien tunteiden hyväksyminen lisäävät äitivoiman rakentavaa käyttöä.
P.s Kirja lukemisen aikoihin olin matkalla Budapestissä, jossa kohdalleni osui Frida Kahlon näyttely. Reenkolan kirja ja Kahlon näyttely (Kahlo,jonka elämänkerran lukemista voin lämpimästi suositella)nivoutuvat mielessäni yhteen naiseuden ja äitiyden teemojen osalta. Kahlo kuvaa töissään kärsimystä ja onnettomuudesta johtuvia tuskallisia kipuja. Hän kuvaa kokemaansa traumaattista keskenmenoa, ruumiinsa esineellistymistä ja lapsena kokemaansa äidin hylkäämistä kun hänet annettiin vauvana sijaisimettäjälle imetettäväksi. Kahlon työt ovat voimakkaita, suoria ja täynnä naisen vihaa ja katkeruutta. Hän näyttää kuvissaan häpeilemättä miltä tuntuu kun omaa vartaloa ja minuutta revitään. Toisaalta maalaukset kertovat myös haavoittuvuudesta ja herkkyydestä. Hän on myös naiseuden ristiriitojen ytimessä.
Kirjan tiedot:
Elina Reenkola: Äidin valta ja voima (2012)
Minerva kustannus oy
231 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti