"Kun hän katsoi tuon tytön suuntaan lumen valossa, hän ei voinut muuta kuin jatkaa, sillä hän näki kodin, hän näki pehmeyden, älyn kirkkauden ja ihanan hehkun, luokkahuoneessa alkaneen huumorin lämpimän jatkon, kaiken sen mitä vailla hän oli ollut koko ikänsä, kaiken sen millä tavoin he muistuttivat toisiaan, kaiken sen mitä heistä yhdessä voisi tulla ja tulisi, jos Minna vain suostuisi."
Minna Rytisalon Rouva C, kertoo todellisen ja kuvitellun, väritetyn mutta tarkkarajaisen kuvauksen Minna Canthista ja tämän perhe-elämästä Ferdinand Canthin kanssa. Minulle Minna Canth on tuntematon, äidinkielen kirjasta tuimasti tuijottava mustavalkoinen rehevä emäntä. Tämä mustavalkoisen valokuvan jyrkkäilmeinen Justiina, jolla on päässään jokin linnunpesän tapainen, muuttuu Rytisalon käsissä inhimilliseksi radikaaliksi. Naiseksi, jolla on mielipiteitä ja periaatteita, kiivasta älyä ja hallitsematonta haurautta. Rouva C on täydellinen esimerkki siitä kuinka fakta ja fiktio täydentävät toisiaan ja muodostavat yhteen sulautuneen liiton. Täydellinen esimerkki siitä kuinka henkilöhahmot veistetään aidoiksi ja inhimillisiksi ja kuin taikaiskusta, nämä luovuudella veistetyt pinokkiot, ovat eläviä ja oikeita, täynnä tunteita ja ajatuksia.
Mitä tulee Rytisaloon, en kestä hänen taitoaan. Hänen kirjoittamansa esikoiskirja Lempi sai minut sanattomaksi ja oudon levottomaksi. Olisin halunnut lähettää hänelle sähköpostia ja kertoa kuinka vaikuttunut olin. Kuinka kaunis, oivaltava ja taidokas hänen kirjansa on. En kuitenkaan löytänyt sanoja, en osannut edes kuvata hänen kirjaansa tai sitä miten olin sen kokenut. Rouva C ei saanut minussa aikaan niin voimakasta reaktiota, mutta mielessäni kieppui jatkuva pohdinta siitä miten hän osaa, kuinka hän saa herätettyä henkilöhahmot ja tarinat henkiin, miten Rytisalo luo henkilöt ja pääsee heidän mieleensä? Jos jotain, niin haluaisin osata kirjoittaa niin kuin Rytisalo. Ihailen ja kadehdin hänen taitoaan asettua henkilöiden saappaisiin, elää tämän henkilön silmin, kokea mitä hän kokee, ja lopulta olla se toinen.
Toisen mielen tavoittaminen, subjektiivisen kokemuksen ymmärtäminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Tulemmehan aina ymmärtäneeksi toista omien kokemustemme suodattamana. Toisaalta pyrkimys ymmärtää toista useimmiten riittää, kuten Herra C pyrki ymmärtämään rouvaansa. Luonnontieteilijän tavoin faktoja tutkaillen, erilaisia näkökulmia ja argumentteja samanaikaisesti tarkastellen, luonnollisia taipumuksia mukaillen ja vapautta kehittymiseen tarjoten, on toinen tavoitettavissa ja hänen mielensä ymmärrettävissä. Toisaalta herra C näki sen mitä halusi nähdä, hän näki sen mitä tarvitsi ja hän näki samanlaisuudet ja toisiaan täydentävät osaset. Hänen mielessään oli Rouva C:n mieli oli jo valmiina. Sekin on totta, että näemme todellisuuden usein sellaisena kuin haluamme sen nähdä.
Rouva C:n kiehtovimmaksi kohdaksi nousee Rytisalon kirjoittamat jälkisanat. Olen lukenut ne ainakin kolmasti ja luen ne vielä varmasti muutaman kerran uudelleen. En ole ihan varma mikä jälkisanoissa minua viehättää. Ehkäpä hänen kuvaamansa suhde "hänen Minnansa" ja itsen välillä. Ehkäpä hänen antautumisensa mielikuviin ja vuoropuheluun fiktion ja faktan kanssa. Ehkäpä minua kiehtoo luovuus ja mielikuvitus, jolla Rytisalo saa asiat elämään ja kasvamaan. Minna on ollut Minnan mielessä ja taatusti he toisensa tunnistivat. Siitä Rouva C:ssä ei jää epäilystäkään.
Siitä minäkin haaveilen. Siitä, että osaisin olla toisen mielessä, nähdä hänen silmillään ja ajatella hänen aivoillaan. Vapaus luoda elämää, tarinoita ja henkilöitä, kasvattaa heidät ja olla yhtä heidän kanssaan, heidän mielessään. Tehdä todellisesta tarua ja taruun kätkeä todellisuutta. Voi kunpa osaisin.
Kunnioituksen ja haikailun sekaisella ihastuksella totean: "loistava kirja!"
Siitä minäkin haaveilen. Siitä, että osaisin olla toisen mielessä, nähdä hänen silmillään ja ajatella hänen aivoillaan. Vapaus luoda elämää, tarinoita ja henkilöitä, kasvattaa heidät ja olla yhtä heidän kanssaan, heidän mielessään. Tehdä todellisesta tarua ja taruun kätkeä todellisuutta. Voi kunpa osaisin.
Kunnioituksen ja haikailun sekaisella ihastuksella totean: "loistava kirja!"
"Vaikka mitä tulisi, me olisimme me, ja kaikkea tulisi, totta kai tulisi, koska elämässä aina tuli. Surua ja pelkoa, ymmärtämättömyyttä ja yksinäisyyttä, mutta jos niistä huolimatta kurottui toista kohti, ojensi käden, valoa oli."
Kirjan tiedot:
Minna Rytisalo: Rouva C (2018)
Gummerus
362 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti