"Kauan sitten sydämeeni jäi tyhjä kohta ja niin minusta tuli rakkaudenhirviö. Minä pakenin. Lähdin juoksemaan ja juoksen vieläkin, sillä rakkaudenhirviö on sellainen, joka juoksee."
Saara Turusen Rakkaudenhirviö. Avoin, suora, kuvaus itsensä etsimisestä ja yrityksistä samaan aikaan paeta itseään. Kirja kuin koira, joka jahtaa omaa häntäänsä. Siinä se on, aivan lähellä, kutkuttelee nenää ja vilkuttelee silmille. Kaikki mitä kirjan päähenkilö etsii on aivan siinä, mutta jahdatessa jatkuvasti tuntuu etääntyvän. Hän vain pyörryttävästi juoksee, jahtaa, etsii ja jatkaa ja jatkaa. Jossain minä olen, johonkin minä kuulun, joku minua rakastaa minuna, jossain minulla on hyvä olla. Rakkaudenhirviö on mainio kuvaus siitä kuinka se jossain on usein itsessä. Kun löytää itsensä, voisi myös se jokin löytyä.
Rakkaudenhirviö, kirja sydämen tyhjästä kohdasta, joka ei kuitenkaan ole tyhjä vaan täynnä katkeruutta, yksinäisyyttä ja vihaa. Siinä missä Sisko Savonlahden esikoisromaanin päähenkilö oli hukassa ja vailla toimijuutta makasi parvekkeensa lattialla. Saara Turusen päähenkilö on niin ikään eksyksissä, mutta täynnä yritystä toimia. Päähenkilö hakee ratkaisuja niin vimmaisesti, että elämästä muodostuu epätoivoista poikkelehtimista sinne tänne. Ympäristöä voi muuttaa, mutta jos itse pysyy samana ei sitä pääse karkuun vaikka maailman ääriin tallustelisi. Matkakaveri, hatkakumppani on aina vain sama, on ja pysyy. Viha ja katkeruus täyttävät tyhjiötä ja epätoivo on suuri. Päähenkilön sisällä myrskyää, mielikuvissa veri roiskuu ja minäkuvaksi muodostuu aina ratkaisevissa tilanteissa paikalle kopsutteleva lehmä. Toisten silmissä näiden tilalla on värjöttelevä hiljainen, huomaamaton ja yksinäinen pieni tyttö. Ongelmallinen ristiriita, hankalaa tyhjää oloa tuottava dilemma.
Saara Turusen tapa kirjoittaa vetoaa minuun. Se on samaan aikaan naiivin teknistä havaintojen kuvailua "puussa hyppii lintu" ja toisaalta tarkkanäköistä ja rehellistä tunteiden kuvailua, mutta elokuvakohtauksen muodossa. Turunen kuvaa tunteita ja kokemuksia luoden niistä visuaalisen näytelmän, joka kertoo enemmän kuin hänen kirjoittamansa sanat.
"Eräänä päivänä näen, miten siskojeni huoneen räsymatto katoaa jalkojeni alta ja mustuus vie minut mennessään. Kuopan reunalla kohoavat ympärilläni, juurakot ja multa peittävät maiseman ja pikkukivet rapisevat sinne syvyyteen, missä minä makaan. Tummat kuuset humisevat kaukana yläpuolella ja vesipisara tipahtaa kasvoilleni. En ymmärrä, miten oikein jouduin tänne ja miksi vaikuttaa niin mahdottomalta palata takaisin siskojeni huoneeseen."
Rakkaudenhirviö on loistava ja ennen kaikkea mahtava esimerkki sisäisen myrskyn taltuttamisesta paperille. Voi melkein tuntea flown ja raivon, jolla Turunen on tekstiään kirjoittanut. Tässä se nyt tulee kaikki, jotta voisin päästää siitä irti.
P.S.Onkohan kirjassa mainittu Antti ja Laura, Antti Holma ja Laura Birn... Mielikuvissani ainakin ovat :).
Kirjan tiedot:
Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
Kustannusosakeyhtiö Tammi
441 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti