Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

"Se on totuus - venytetty, mutta silti totta. Sitä paitsi, mitä rakkaudesta jäisi jäljelle ilman rajojen yli venytettyä totuutta, ilman noita parempia versioita itsestämme, joita esittelemme ainoina olemassaolevina" 

Älä mene pois on kertomus parisuhteen ja yhteisöllisyyden, perinteiden ja nykyaikaisuuden sekä vaikenemisen ja äänekkyyden rajapinnoilta. Se on tasapainoilua rakkauden ja vihan, luottamuksen ja valehtelun, saamisen ilon ja menettämisen tuskan pyörteissä. Perhekeskeisessä, perinteitä vaalivassa, moniaviollisuuden sallivassa Nigeriassa Yejide ja Akin ovat lapsettomia. 

"Hän, jolla on lapsia, omistaa maailman" on lause, jolla Akinin äiti on aloittanut hänelle kertomansa iltasadut. Lapset takaavat onnen ja luovat elämän merkityksen. Yejiden ja Akinin elämässä onnen tavoittelu ja  yrittämisestä seurannut syyllisyys ja petokset johtivat epätoivoon, vihaan ja lopulta turtumiseen, jolloin millään ei ollut enää väliä tai mistään ei ainakaan uskaltanut välittää.  

Ayòbámi Adébáyò, jonka nimen kirjoittamisessa täytyy käyttää erityistä huolellisuutta :), on esikoiskirjailija. Kerronta on kiivasta, nopeasti etenevää ja selkeää. Juuri kun hengitys on tasaantunut ja sydämen takominen rauhoittunut, alkaa seuraava poltteleva tapahtumien sarja. Tarina etenee antamatta armoa. Väsyttävä vuoristorata, jossa edellisestä mutkasta ei ole vielä ehtinyt toipua ennen kuin seuraava jo alkaa. Huomasin usein kirjaa lukiessani huutavani hiljaa: EIII! ei se näin saa mennä. Haluaisin käskeä Adébáyòa muuttamaan kertomuksen kulkua. Eivätkö Yejide ja Akin ole kärsineet jo tarpeeksi. Eihän lapsettomuudesta voi syyllistää ja samalla painostaa tekemään ratkaisuja, jotka muutoin saattaisivat jäädä tekemättä.  
"Hänen sanansa valtasivat kovina ja kylminä vatsani, jossa olisi pitänyt olla vauva"

Ehkäpä se juuri on Adébáyòn taituruutta, että päähenkilöt ovat niin todellisia ja aitoja. Omasta länsimaisesta individualismin kuplasta käsin afrikkalainen kollektiivisuus ja perheen kunnioittaminen ja sen edessä nöyrtyminen tuntuvat epäoikeudenmukaiselta ja hyvin absurdilta. Miltä tuntuisi, jos suku tulisi siihen tulokseen,että parisuhteen toimimiseksi tarvitaan toinen vaimo tai terveen lapsen syntyminen edellyttää edesmenneen lapsen piiskaamista. 
On äärimmäisen vaikeaa käsittää omasta kulttuurista ja arvoista poikkeavaa maailmaa. 

Toisaalta Älä mene pois kuvaa vahvasti yksilöiden kokemusta ja tunnemaailmaa sekä päätöksiä silloin kun he eivät pysty vastaamaan kulttuurissa yleisesti odotettuun, mutta yrittävät parhaansa. Kollektiivisessa kulttuurissa epäonnistuminen ja häpeä ei tosin vain kosketa ainoastaan yksilöä vaan koko hänen lähipiiriään, jolloin asiat muodostuvat yhteisiksi eikä niiden ratkaiseminen voi tapahtua vain yksilön voimin. On todella vaikea ymmärtää missä menee autonomian ja ulkoisen ohjattavuuden raja. Älä mene pois on kirja juuri siitä risteyskohdasta. 

Se on riipivä ja kiivas. Vedä syvään henkeä ja hyppää vuoristorataan. Luulen, että se on sen arvoista. 

Kirjan tiedot: 

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois 

Atena Kustannus Oy

Suomennos: Heli Naski 

298 sivua