" Kaikille kapinallisille tytöille:
Unelmoi rohkeammin
Kurota korkeammalle
Taistele kiihkeämmin
Ja epäilyn hetkellä muista: sinä olet oikeassa."
Näissä iltasaduissa prinssi ei saavu valkoisella ratsulla pelastamaan prinsessaa, peri kruunua ja kokonaista valtakuntaa tai sankarillisesti taistele paremman tulevaisuuden puolesta samaan aikaan kun tytöt tekevät ruokaa, siivoavat tai nukkuvat avuttomina. Näissä saduissa kaiken, jopa mahdottomana pidetyn, takana on tyttö.
Tiesitkö, että Apollo 11 ei olisi pystynyt laskeutumaan, ellei Margaret Hamilton olisi koodannut taustajoukoissa tai, että olisimme askeleen jäljessä ympäristön suojelussa ilman Ann Makosinskin keksimää ruuminlämmön avulla toimivaa taskulamppua. Puhumattakaan muista niin inspiroivista ja vahvoista naisista, jotka ovat faaraoita, merirosvoja, vakoojia, aktivisteja, tieteilijöitä ja huippu-urheilijoita.
Tiesitkö, että Apollo 11 ei olisi pystynyt laskeutumaan, ellei Margaret Hamilton olisi koodannut taustajoukoissa tai, että olisimme askeleen jäljessä ympäristön suojelussa ilman Ann Makosinskin keksimää ruuminlämmön avulla toimivaa taskulamppua. Puhumattakaan muista niin inspiroivista ja vahvoista naisista, jotka ovat faaraoita, merirosvoja, vakoojia, aktivisteja, tieteilijöitä ja huippu-urheilijoita.
Iltasatuja kapinallisille tytöille on toteutettu 70 maasta kerätyllä joukkorahoituksella ja yhteistyönä monien taitavien naistaiteilijoiden kanssa. Kirja on kokonaisuutena onnistunut, kaunis ja inspiroiva. Erityisesti taiteilijoiden näkemykset sankarittarista ovat huikeita. Kuvien katselemiseen ei kyllästy. Kirjaa on ihanaa vain selailla ees taas välillä pysähtyen ja taas uuden tarinan äärelle hakeutuen. Satukirja, mutta totta.
Aluksi pohdin paljon sitä, miksi tytöistä puhutaan kapinallisina. Kapinallisuudesta kun mieleeni pulpahtaa (ehkä hieman virheellisesti) punk-henkinen anarkistisuus, jossa hakaneuloja, sylkeä ja hyökyvää uhoa ei säästellä sääntöjen vastustamisessa. Iltasatujen tytöt uhmaavat toki aikansa ja kulttuurinsa yleisesti vallitsevia normeja toimimalla toisin ja vastustamalla yleisesti odotettua. He tekevät sen kuitenkin hienovaraisemmin, älykkäästi ja sinnikkäästi turhan uhoamisen sijaan. He saavat asioita aikaan, oikeasti. Joskus taustajoukoissa ja toisinaan näkyvämmin, mutta aina arvokkuutensa ja uskottavuutensa säilyttäen.
Tyttöjen tarinat ovat rohkaisevia ja innostavia. Yhteistä monelle tarinalle on se, että useimmat heistä ovat tienneet jo hyvin varhain "oma juttunsa". He ovat löytäneet sen merkityksellisen asian, jonka vierellä muut asiat tuntuvat triviaaleilta ja jopa tarpeettomilta. Tarinat rohkaisevat ja antavat toivoa, mutta mitä jos ei tiedä mikä se oma juttu on. Missä asiassa on oikeassa?
Mahdollisuuksien moninaisuus ja valinnanvapaus voi johtaa siihen, että ihminen on hukassa ja lamaantuu mahdollisuuksien edessä. Toisaalta valintojen takaa voi löytyä motiiveja, jotka eivät edustakaan itselle olennaisia arvoja tai todellisia mielenkiinnon kohteita. Oman tien kulkemisesta onkin eksynyt sivupoluille.
Olen pohtinut myös sitä, kuinka yhteiskunnan erilaiset odotukset ja rakenteet vaikuttavat tulevaisuuden rakentumiseen. Jos ei tiedä mitä haluaa alakoulussa ja kulje polkuaan Arkadianmäellä asetettujen tienviittojen mukaisesti, päämäärään pääseminen voi yllättäen osoittautua hyvin hankalaksi. Nykyiset rakenteet eivät anna mahdollisuutta tutkia ja löytää, kokeilla, erehtyä ja kasvaa.
Tuntuu epäreilulta ja varsin elitistiseltä länsimaalaisuudelta todeta, että ihmisten elämän kulku ja kohtalot olisivat täysin riippuvaisia valinnoista ja oman jutun löytämisestä, sillä edelleenkään kaikilla, varsinkaan tytöillä, ei ole mahdollisuutta valita saati tavoitella haluamaansa. Useimmilla iltasatujen tytöillä oli tukea ja kannustusta tarjoava lähipiiri, jolloin keskittyminen omaan juttuun oli mahdollista.
Mahdollisuuksien moninaisuus ja valinnanvapaus voi johtaa siihen, että ihminen on hukassa ja lamaantuu mahdollisuuksien edessä. Toisaalta valintojen takaa voi löytyä motiiveja, jotka eivät edustakaan itselle olennaisia arvoja tai todellisia mielenkiinnon kohteita. Oman tien kulkemisesta onkin eksynyt sivupoluille.
Olen pohtinut myös sitä, kuinka yhteiskunnan erilaiset odotukset ja rakenteet vaikuttavat tulevaisuuden rakentumiseen. Jos ei tiedä mitä haluaa alakoulussa ja kulje polkuaan Arkadianmäellä asetettujen tienviittojen mukaisesti, päämäärään pääseminen voi yllättäen osoittautua hyvin hankalaksi. Nykyiset rakenteet eivät anna mahdollisuutta tutkia ja löytää, kokeilla, erehtyä ja kasvaa.
Tuntuu epäreilulta ja varsin elitistiseltä länsimaalaisuudelta todeta, että ihmisten elämän kulku ja kohtalot olisivat täysin riippuvaisia valinnoista ja oman jutun löytämisestä, sillä edelleenkään kaikilla, varsinkaan tytöillä, ei ole mahdollisuutta valita saati tavoitella haluamaansa. Useimmilla iltasatujen tytöillä oli tukea ja kannustusta tarjoava lähipiiri, jolloin keskittyminen omaan juttuun oli mahdollista.
Hengästyneenä ja paatoksellisesti kapinoin mahdollisuuksien puolesta. Aina tulisi olla mahdollisuus muuttaa mielipidettään, tavoitettaan ja kiinnostuksen kohdettaan. Aina tulisi olla mahdollisuus kiertoteihin, kokemiseen ja heräämiseen. Tehdyt valinnat ja koetut mahdottomuudet eivät saisi sinetöidä tulevaa. Aina on olemassa kiertotie ja myös sinne tulisi olla opasteita.
Kun tiedät missä asiassa olet oikeassa, may the rebel force be with you.
Kirjan tietoja:
Elena Favilli ja Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille
Kustantamo S&S
Suomennos: Maija Kauhanen
212 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti