"Tämä oli niin kuin ne kuopat tiessä Lontoossa. Ne kaivetaan auki ja näky on kauhistuttava, nuo haavat asfaltissa, murska ja arpi, paljas maa ja kura niin lähellä kaupungin pintaa. Sitten kuoppa täytetään ja peitetään, ja se näyttää uudelta ja ympäristöön sopimattomalta, uusi asfaltti on mustaa, kiiltävää ja kuperaa vanhan,rakeisen tien rinnalla. Mutta pian - hetken kuluttua - se on matalaksi tampattu, pölyinen, huomaamaton, eikä vanhaa asfalttia enää erota uudesta, ei voisi mitenkään tietää, että mikään on ollutkaan toisin."
Varoitus tukalasta helteestä sopii nimensä perusteella loistavasti keskelle paahteista heinäkuuta. On kuuma, suorastaan polttavaa ja läkähdyttävää, hikipisarat tipahtelevat lukiessa kirjan sivuille mutta lukemista ei pystynyt lopettamaan. Helleaallon kourissa kärvistelevässä Lontoossa eletään vuotta 1976. Ulkoiset puitteet ovat kuumat ja tukalat, mutta samaan aikaan vanhempien ja kolmen aikuisen lapsen perhedynamiikan ytimessä kuumottavat vaiettu menneisyys ja nykyhetken salaisuudet. Jokaisella on omat hioutuneet tapansa säilyttää kulissit, tukahduttaa viileällä ulkokuorella sisällä leiskuva kuumuus. Isän kadotessa kesken aamurutiinien, on perheenjäsenien kohdattava toisensa, itsensä ja päästettävä irti salaisuuksistaan.
Varoitus tukalasta helteestä on kirja, joka on täynnä salaisuuksia. Siinä missä perheen äiti ja isä kantavat isoa vaiettua menneisyyttä mukanaan, Michael Francis peittelee kuivunutta avioliittoaan, Monica totuutta keskenmenostaan ja tyytymättömyyttä parisuhteeseensa ja Aoife lukutaidottomuuttaan.
Kirja herätti pohdintaa siitä, miksi salaisuuksien ja haavoittuvuuksien paljastaminen on niin vaikeaa? Kirjan henkilöt ovat luoneet monenlaisia selviytymiskeinoja, jotta eivät paljastuisi. Jatkuva salaisuuksien paino, ahdistus ja kiinni jäämisen sekä valehtelusta ja kertomatta jättämisestä seuraava syyllisyys saa elämän tuntumaan väärältä ja epäaidolta. Erityisesti Aoifen lukutaidottomuuden peittely johtaa hänet rakentamaan elämänsä valheiden ja pakoilun muokkaamien valintojen turvin.
Salaisuuksista vaietaan, vaikka ne ovat kaikkien perheenjäsenten tiedossa. Heillä on toisiinsa läheinen yhteys, jonka turvin salaisuudet paljastuvat ilman sanoja. He vain tietävät ja tuntevat toisensa.
"Monica katsoi häntä. Gretta tunsi sen katseen säteen kuin se olisi polttanut hänen ihoaan. Hän ei koskaan voinut salata Monicalta mitään, ei yhtään mitään. Oli turhaa yrittää. Jo ennen kuin Monica osasi puhua Gretta oli ymmärtänyt, että tämä lapsi tiesi hänestä kaiken ja sama toisin päin. Hän oli tottunut tuohon näkymättömään sähkelinjaan heidän välillään: aamusta iltaan sitä pitkin kulki viestejä kenenkään muun tietämättä."
Onko pelkona kenties itseen kohdistuva arviointi, paheksunta, moralisointi, tuomitseminen tai jopa hylkääminen? Jos kerron miten asiat todella ovat jäänkö yksin?
Kirjan päähenkilöiden helpotus on ihanaa kokea kun he uskaltavat luottaa siihen, että he eivät jää yksin, jos paljastavat salaisuutensa. Kun painosta päästää irti tai jakaa sen pienempiin osiin, olo on kevyt, huojentunut ja huokoinen. Asiat järjestyvät.
Tykkäsin.
P.S. Onneksi kirjan loppupuolella kerrottiin, miten Aoife lausutaan. Mikä helpotus!Olisin varmaan tullut hulluksi ilman tätä paljastusta ;).
Kirjan tiedot:
Maggie O´Farrell: Varoitus tukalasta helteestä (2013)
Englanninkielinen alkuteos: Instructions for a Heathwave
Kustantamo S&S
287 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti