Mistä on Siivoojan käsikirja tehty?
Pesuloista, Jim Beam -viskistä, hampaattomasta isoisästä, tärisevä kätisestä intiaanista, whitetrash -henkisistä rikkaista pimuista, hyasintin sipuleita syövästä ensirakkaudesta ja aikuisen vastuilla kuormitetuista lapsosista. Siitä on Siivoojan käsikirja tehty.
Lucia Berlin toimi elämänsä aikana monenlaisissa rooleissa: kirjailijana, opettajana, äitinä, alkoholistina ja yksinhuoltajana. Siivoojan käsikirjan lyhyiden kertomusten päähenkilöt ovat usein juuri jossakin näistä rooleista. Väistämättäkin tulee pohtineeksi kuinka paljon Berlin kirjoittaa omasta elämästään ja itsestään.
"Todellisia tapahtumia täytyy jollain tavoin muokata aivan huomaamattomasti. Se on muodonmuutos, ei totuuden vääristelyä. Itse tarinasta tulee totta, ei pelkästään kirjoittajalle vaan myös lukijalle. Hyvässä kirjallisuudessa lukijaa ei suinkaan kutkuta jonkin tietyn tilanteen vaan totuuden tunnistaminen."
Pidän Berlinin tavasta ajatella ja kirjoittaa. Tarinan on oltava todellinen, samaistuttavissa, mutta ennen kaikkea uskottava. Tarinan kertojan on pystyttävä vakuuttamaan, että tietää mistä puhuu. Tarinan tulisi tavoittaa tunnetasolla, olla aito ja kirjailijasta itsestään lähtöisin. Sopivasti muodonmuutoksen läpikäyneenä.
Tulee mieleeni kirjailijahahmo Sarah Paynen lausahdus Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton kirjasta:"Teillä on vain yksi tarina. Te kirjoitatte tarinaanne monin tavoin. Älkää koskaan epäilkö tarinaanne. Teillä on vain se yksi."
Ehkäpä Berlin kirjoittaa omaa tarinaansa aina uudelleen ja uudelleen. Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on osoitus yhden tarinan muodonmuutoksesta ja esittämisestä monin tavoin.
Siivoojan käsikirja on realistinen, jopa inhorealistinen, ajoittain ahdistava ja hämmentävä mutta mielenkiintoinen erikoisine anekdootteineen, outoine vuoropuheluineen ja yllätyksellisine lopputulemineen. Kertomus, jossa vedettiin isoisän kaikki hampaat irti, sai minut voimaan fyysisesti pahoin, mutta siinä vatsan velloessa nerokas kuvaus isoisästä "henkiin heränneenä teepannuna, jossa roikkui Liptonin keltamustia lippusia kuin koristeita paraatissa", riemastutti. Mielikuva nauratti ja taito kuvailla asioita niin mielikuvituksekkaasti sykähdytti. Hämmentävää Berlinin kirjoituksissa onkin se, kuinka asiat ovat karmeita ja ihastuttavia samaan aikaan. Tarina on todellinen, mutta verhoiltu briljantteihin vertauksiin ja yllätyksellisiin käänteisiin. Suhtautuminen tähän on vaikeaa. Naurattaa, hymähdyttää, ahdistaa, oksettaa, ärsyttää ja ihailuttaa. Joskus kaikkea tätä samaan aikaan.
Erityisesti jäin pohtimaan kirjan keskeistä teemaa,alkoholismia. Alkoholismia läheltä ja kaukaa seuranneena Berlinin kuvaukset olivat riipaisevan todellisia. Erityisesti kertomukset Ensi kertaa katkolla ja kaikki karkaa käsistä kuvaavat sitä, kun alkoholi on saanut yliotteen. Muulla ei ole merkitystä, muuhun ei pysty, muuta ei halua vaikka samaan aikaan vihaa sitä, häpeää sitä ja haluaisi jotain aivan muuta. Berlinin kertomuksien dynamiikka on ambivalenttiuden ilmentymä. Ihminen havahtuu, ehkäpä pyrkii ratkaisemaan tilannetta, pohtii muutoksen mahdollisuutta, mutta lopulta päätyy lukijan kauhuksi palaamaan samaan vanhaan kaavaan. Ostoslistaan ilmestyy siiderietikka, koska viinietikasta voi antabuksen aikana tulla ikäviä oireita tai lapset pusuteltuaan koulutielle voi vihdoin ostaa kohtuuhintaista viinaa auki olevasta viinakaupasta. Haluan, mutta en kuitenkaan.
Faktaa vai fiktiota? Riippuu näkökulmasta (yhden kertomuksen nimen mukaisesti). Joillekin, valitettavan monille, Berlinin kertomukset ovat totta. Jonkun lapsen realiteettia on se, että hän yrittää saada äitinsä takaisin alkoholilta piilottamalla lompakon ja auton avaimet. Toiselle tämä on onneksi surullinen, fiktiivinen tarina.
Berlinin kaltaiset tarinoiden kirjoittajat tekevät erilaisten todellisuuksien ymmärtämisen mahdolliseksi. Fiktiosta voi syntyä faktaa vai onko olemassa vain faktaa, joka on muuttanut muotoaan fiktioksi?
Aika ajoin on hyvä tarkastella mistä perspektiivistä todellisuutta tarkastelee. Suosittelen lämpimästi Lucia Berlinin Siivoojan käsikirjaa tähän tarkoitukseen tai asioimaan oikeassa pankkikonttorissa. Kummatkin varmasti yhtä silmiä avaavia, autenttisia kokemuksia ;).
P.S. Pälyilin epäilyttävästi Alkon viskihyllyn edessä tänään, koska oli saatava kuva Jim Beam pullosta. Kaivoin kameraa laukustani kuin hidastetussa actionleffakohtauksessa sankari kaivaa asettaan. Jotenkin kummasti kiinnitin kassahenkilön huomion. Kysyin silmilläni onko tämä ok ja hän nyökkäsi. Siinä Alkon lattialla kontatessani ja pyllistellessäni, hän hymyili minulle rohkaisevasti ja näytti peukkua. Mikä mahtava sanaton kohtaaminen ja ymmärrys :).
Kirjan tiedot:
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (2018)
Englanninkielinen alkuteos: A Manual fo Cleaning Women: Selected Stories by Lucia Berlin
Suomennos: Kristiina Drews
Aula & co
293 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti