Tosi tarinoita pojista, jotka ovat muuttaneet maailmaa tappamatta lohikäärmeitä, sanotaan kirjan kannessa. Ben Brooksin Stories for Boys Who Dare to be Different on ikään kuin jatko-osa Iltasatuja kapinallisille tytöille, josta bloggasin taannoin.
Aluksi olin innoissani, koska niin kovasti pidin tyttöjen versiosta ja tasa-arvon nimissä halusin myös lukea maailmaa muuttaneista pojista. Hetken perästä innostukseni muuntui pienoiseen ärsytykseen. Onko tosiaan niin, että tyttöjen ja poikien tilanne on sama, yhtä tasa-arvoinen. Tarvitsevatko pojat erityisiä sankaritarinoita ja lisäboostia you can do it -henkeen, uskoa omiin mahdollisuuksiin? Mistä lähtien tämä on ollut miesten ja poikien ongelma? Eikö heillä ole paremmat mahdollisuudet kuin naisilla tai ainakin luottamusta siihen, että sellaisia heille siunaantuu? Oliko tämä kirja nyt tarpeellinen?
No, hetken keuhkottuani mustavalkoisen sukupuolittuneesti rauhoituin ja jäin pohtimaan kirjan otsikointia "pojille, jotka uskaltavat olla erilaisia". Ehkäpä kyseessä onkin, poikien ja tyttöjen kilpa-asetelman sijaan, ihmisyydestä ja odotuksista sekä rooleista, jotka hiljaisesti ja salakavalasti ohjailevat jokaista meistä. Erityisesti odotukset ja roolit sukupuoleen liittyen. Uskallus olla erilainen liittyy usein siihen, että poikkeaa odotetusta, toteuttaa itseään tavalla, joka ei istu perinteiseen roolitukseen. Tekee asioita silloinkin kun muut sanovat, että se on mahdotonta, ei niin voi tehdä. Erilaisuutta vieroksutaan ja joskus sen vuoksi ihminen joutuu kokemaan kiusaamista, syrjintää ja vihamielisyyttä. Olen usein miettinyt miksi. Mikä erilaisuudessa, tai pitäisikö puhua ainutlaatuisuudesta, on niin uhkaavaa. Miksi tavallisuudesta, normista poikkeaminen on niin vaarallista?
Vastauksia näihin isoihin kysymyksiin minulla ei ole, mutta sen verran tulin pohtineeksi, että sukupuoli ei ole peruste. Sukupuolta ei mielestäni voi käyttää argumentoinnissa todisteena, olemassa olevana faktana. On mutkien suoristamista, kehäpäätelmä, todeta, että no pojat nyt ovat poikia, koska eivät he välttämättä ole. Tyttöjen jututkin saattavat olla vain juttuja. Se, että lapsi leikkii autoilla ei tarkoita, että hän olisi poikamainen. Hän leikkii autolla, koska on sillä hetkellä kiinnostunut autoista. Poikamaisuus ja määrittelyt, kategorisoinnit sekä niihin liittyvät odotukset syntyvät mielessä. Ja sieltä ne sitten salakavalasti ohjailevat käyttäytymistämme vastaamaan kuin tyhjästä syntyneisiin odotuksiin.
Itsensä toteuttaminen ja omien juttujen löytäminen edellyttää vapautta ja mahdollisuuksia. Kokeiluja ja ideointia. Kannustusta siihen mihin luontaisesti omat mielenkiinnot ja ominaisuudet vievät. Kiinnostus ihmisyyttä, sen moninaisuutta ja mahdollisuuksia kohtaan on hyvä tasa-arvoisuuden kasvuympäristö.
Stories for Boys Who Dare to be Different on kuin onkin tarpeellinen.
Kirjan tiedot:
Ben Brooks: Stories for Boys who Dare to be Different (2018)
Kuvitus: Quinton Winter
Quercus
207 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti